Mikä siinä on, että ihmisten on pakko saada siirrettyä pahaolonsa eteenpäin ja mahdollisesti vielä kasvattaa sitä. Se ajattelu tapa, että jos mulla menee huonosti, niin ei muillakaan saa mennä hyvin. Ja kun minulla on huono olo niin puran sen johonkin muuhun, niin enpä ole ainoa jolla on huono olo. Ja niin pahaolo kertaantuu.

Suomessa on ihmeellinen tapa siinä, että työpaikoillakin vallitsee kulttuuri jossa se ettei pomosta kuulu mitään on otettava positiivisena. Sitten kun jotain sanottavaa tulee, se on melkeinpä aina negatiivista. Positiivista palautetta on niin vaikea antaa, ihmisistähän tulee ylimielisiä jos heitä kehuu. Se ihminenhän saattaisi tajuta olevansa jotain kun sille sanois jotain hyvää. Ei, eihän niin voi tehdä, lytätään se maahan ja vähän kunnon jumalan pelkoa istutetaan päälle. Eipä ala niskuroimaan sitten, kun ei uskalla. Haukuttu työntekijähän tulee nöyränä jokapäivä ajoissa töihin ja tekee enemmän.

Tällä mentaliteetillä ei ole ihmekkään, että nuorilla on paha olla, kun se pahaolo tulee jo kotoa. Lapsesta asti sen on vanhempi tuonut töistä kotiin.  Ja se mentaliteetti, että työssä käyminen tekee vaan pahanmielen jää mieleen. Töissä käymisestä tulee vaikeaa, kun on jo valmiiksi pahaolo ja jokainen inhottava kommentti vain pahentaa sitä.

Se lähtee yhdestä pahasta sanasta tai asiasta ja menee eteenpäin kasvaen isommaksi ja isommaksi kuin lumipallo. Yhdestä pahoitetusta mielestä syntyykin satoja ja joillekkin se saattaa olla se viimeinen tönäisy kun tuntematon kadulla tiuskaisee. Eipä ole hääviä olla palveluammatissa nykyään (ellei ole täysin tunteeton), kun joutuu päivittäin näkemään ihmisten pahaa oloa työssään. Ja kuinka moni päivän aikana se olonsa purkaa siihen asiakaspalvelijaan. Ja lopuksi vielä työnantaja valittaa päälle niin eipä se työmoraalia nosta.

Ei se omaa oloa paranna, että saa muut kärsimään myös. Se että saa kostettua saattaa tuntua hetken hyvältä, mutta ei oikeasti sitä haavaa sisällä paranna ollenkaan. Vain puhuminen ja keskusteleminen asiasta voi oloa helpottaa. Mutta eipä tälläiset asiat päässä liiku kun vituttaa. Siksi pitäisi aina muistaa, että yhtä kieltoa tai negatiivista palautetta kohden olisi sanottava ainakin tusina positiivista asiaa. Ja jos ärsyttää niin voi silti hymyillä sille kaupan kassalle, ei se että joku muu on on mulkku ole hänen syynsä. 

Hymyily kertaantuu yhtälailla kuin ne ilkeät sanat, kun vastaantulijoille hymyilee, saattaa siinä parantaa jonkun päivää. Ehkä saa jonkun masentuneen jopa luopumaan itsemurha ajatuksista. Kun hymyilee ja pitää mölyt mahassaan voi parantaa ilmapiiriä. Ja kehumalla pelkkien haukkujen sijaan pystyy tukemaan toisen itsetuntoa ja tunnetta siitä ettei ole tarpeeton.

Ehkä kannattaa joskus koittaa hymyilemistä. :)