Välillä sitä tulee oltua oikea idiootti ja käyttäydyttyä kuin 5 vuotias kakara. Aina ei tule vain ajateltua kehen oma käytös eniten sattuu. Sitä ajattelemattomuuttaan satuttaakin juuri sitä jota ei missään nimessä olisi halunnut satuttaa. Kun joutuu valitsemaan kahden rakkaan ihmisen väliltä, se on vaikeinta välissä olijalle. 

Olen itse ollut joskus tyhmä, idiootti oikein. Olen julkisesti vihannut parhaan ystäväni kumppania ja kuvitellut että vain hänen kumppaninsahan siitä kärsii. Kuinka väärässä sitä voikaan olla, sillä satutin juuri ystävääni kaikkein eniten. Minä vain työnsin hänet seinään ja laitoin valitsemaan kahden tärkeimmän väliltä. Olen iloinen ettei hän valinnut minua, vaan seurasi sydäntään, vaikka se silloin tuntuikin pahalta.

On sydäntä särkevää olla siinä tilanteessa, ettei voi oman puolisonsa kanssa yhdessä tulla käymään, vaan joutuu aina jättämään toisen ulkopuolelle. Kyllähän se ulkopuolelle jääminenkin pahalta tuntuu, kun joutuu jäämään autoon istumaan toisen käydessä kylässä. Mutta kyllä kamalampaa on olla se, joka jättää toisen autoon istumaan vain koska haluaa pitää molemmista kiinni. Kaikille kun ei voi sanoa, että on vain kestettävä ja opittava pitämään toisesta. Tietenkin on vielä ihan eri jos molemmat vihaavat toisiaan, kuin se että vain toinen ei hyväksy. Kun molemmat vihaavat toisiaan ei kukaan muu kuin väliin jäävä kärsi.

Mutta enpä minä tälläisiä ajatellut kun ilmoitin ystävälleni ettei hänen poikaystävällään ole mitään asiaa meille. Ja ihan avoimesti toivoin heidän eroavan. En ajatellut ollenkaan silloin kuinka se satutti ystävääni, sillä tarkoitukseni oli siirtää oma pahaoloni hänen poikaystäväänsä. Purin kaiken epäluottamukseni kaksilahkeisiin ja hylkäämisen pelon rumimmalla mahdollisella tavalla. En voinut antaa ystäväni olla onnellinen, koska en itse luottanut miehiin ja kun en itse halunnut jakaa häntä. Ironisesti, mitä kovemmin pidin kiinni, sitä nopeammin työnsin hänet pois.

Jos olis ollu sillo yhtä paljon elämän viisautta, kuin nyt, olisi varmaan osannut käyttäytyä paremmin. Nyt kun on joutunut seuraamaan sivusta kuinka se sattuu väliin jäävään enemmän kuin saisi kehenkään sattua. Sitä aina satuttaa eniten niitä joita rakastaa, eikä edes tajua sitä itse.

Kunpa voisi vain palata ajassa taaksepäin ja olla oikeasti onnellinen toisen puolesta alusta alkaen. Eikä olla katkeroitunut ja yksinäinen ja salaa seurata heidän elämää sivusta, kun on jo jäänyt kaikesta paitsi.

ANTEEKSI..