Viime lauantina se tapahtui, asia jota olen vuosia odottanut ja toivonut. Minustakin tuli lottovoittaja.

Onhan sitä jo vuosia odotettukin. Vuosikausia on jätetty lappu kiskalle (ja nykyään kaupassa tai netissä) ja jännitetty lauantaina, että josko se elämä muuttuisi nyt kerralla. Mutta eipä ole niin käynyt, ei ennen tätä lauantaita. En edes tarkistanut koko lottoa ennen kuin sunnuntaina, sitä on niin pessimistiseksi tullut voittomahdollisuuksistaan vuosien mittaan.

Tavalliseen tapaan avasin veikkauksen sivut ja hain sieltä lottonumerot ja tarkistettuani numerot kymmeneen kertaan tajusin että olen voittanut. Siinä väkisin vain suupielet epäluonnollisesti nousivat korvia kohden ja jotain "ei voi olla totta" tyyppisiä äänähdyksiä oli kuultavissa. Olo muuttui aina epäonnisesta Aku Ankka fiiliksestä Hannu Hanheksi sekunneissa. Kerrankin minulla oli tuuria ja se pessimistisyys oli tiessään hetkeksi. Hykertelin iloisena seuraavat 20 minuuttia ja kävin päivittämässä facebookkiinkin iloisista uutisista. Hyvin epäsuomalaista se kyllä oli, sillä se jol onni on se onnen kätkeköön, mutta olin avoimesti iloinen.

Miltä nyt tuntuu kun on päässyt monien lottovoittajien joukkoon? No sen alku innostuksen jälkeen olen jo laskeutunut takaisin maankamaralle. Vielä en ole päättänyt mitä tuolla ylimääräisellä kymmenellä eurolla teen, ehkä olen hurja ja ostan pizzaa. Elämä jatkuu taas samaan tapaan kuin ennen, mutta onpa ainakin yksi >en ole koskaan< juttu vähemmän.

Olen voittanut lotossa.